Tuula Virrankari

Tuula Virrankari

yleislääkäri, työterveyshuollon erikoislääkäri
vastaanotto Helsingin Antioksidanttiklinikalla
kielitaito: suomi, ruotsi, englanti

  • Lääket. lis. Oulun Yliopisto 1985
  • Työterveyshuollon erikoislääkäri  2007

Olen helsinkiläinen lääkäri. Harrastan Suomen Lapinkoirani kanssa ulkoilua, samoilua sienimetsissä ja hortoilua eli villivihannesten keruuta, sekä luen runsaasti kaunokirjallisuutta. Kainuun lapsuusmaisemat 60- luvulla, puhtaat järvet, tutut marjametsät, hohtavat hanget latuineen ja vanhempieni into kalastaa, metsästää ja kasvattaa ruokapöytään tarvittavat kasvikset ja puutarha- marjat, sekä äidin ehdoton sääntö jokapäiväisestä kalanmaksaöljystä, loivat puitteet, joista kasvoin nuoreksi haaveena lääkärin ura. Aloitin lääkärinopintoni Oulussa 1977. 80- luvun alussa innostuin mm. Toivo Rautavaaran ajatuksista ja tutustuin tri Vogelin luonnonlääkintä- ja ravitsemusajatuksiin, joita aloin toteuttaa omassa elämässäni.

Lääkäriksi opiskelun tavoitteena oli alusta alkaen potilaan kohtaamisen kokonaisvaltaisuus ja erilaisten taustatekijöiden "salapoliisiselvittely" pelkkien oireiden hillinnän sijaan. Valmistuttuani toimin psykiatrian sekä korvaklinikan apulaislääkärinä ja 1985-1999 terveyskeskuslääkärinä, minkä jälkeen yksityissektorilla työterveyslääkärinä. Työterveyshuollossa tapasi paljon moninaisista vatsaoireista, selvistä stressin aiheuttamista oireista ja niiden pitkittymisestä kärsiviä potilaita. Käytettävissä olevat tutkimukset ja aika eivät tuntuneet riittävän asioiden selvittämiseen ja kovin usein jäi tunne työn jäämisestä kesken.

Pitkän yleislääkäriuran ja työterveyslääkäritoiminnan aikana lukuisissa ravitsemustekijöitä hoidon osana käsittelevissä koulutuksissa heräsi kysymyksiä elimistön vasteista stressitekijöihin, niihin liittyviin tulehdusprosesseihin sekä niiden osuudesta potilaiden huonovointisuuteen. Kokonaisvaltaista vastausta oli vaikea löytää. Uudet tutkimustulokset maailmalta antioksidanteista ja ravinto- tekijöiden osuudesta elimistön kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa olivat jo vuosia olleet kiinnostukseni kohteena ja niitä kollegoillekin referoin usein. Viimeisten kymmenen vuoden aikana julkaistu tieto ravitsemushoitojen mahdollisuuksista parantaa masennusta ja jopa ennaltaehkäistä

Alzheimerin tautia saivat pohtimaan lääkärin työn olemusta uudelleen.

Hakeuduin Antioksidanttiklinikalle ja pääsin Kaarlo Jaakkolan ohjauksessa perehtymään klinikan toimintaan. Seurasin vastaanottoja ja innostuin opiskelemaan lisää nähtyäni täällä konkreettisesti, miten perinpohjainen selvittely, lähtökohtanaan ravitsemustilanne ja sen mukaiset elimistön vasteet, auttoi suuntaamaan ravitsemushoitoa, jonka avulla potilasta yksilöllisesti hoitaen vaikeatkin oirekokonaisuudet helpottuivat. Hoidon kokonaisvaltainen ote, vastaanottoon käytetty aika ja potilaiden pitkäaikainen seuranta tuloksineen saivat vakuuttumaan, että lääkärin työ Antioksidanttiklinikalla ravitsemushoitojen parissa on luonnollinen jatkumo toimintaani lääkärin ammatissa.