Ylipaino ja menetetyt elinvuodet

Äskettäin julkaistussa amerikkalaisessa tutkimuksessa selvitettiin liikalihavuuden merkitystä elinikäennusteeseen. Aineisto oli huomattavan laaja ja perustui Yhdysvalloissa tehtyihin väestötutkimuksiin (US Life Tables (1999); Third National Health and Nutrition Examination Survey (1988-1994); First National Health and Nutrition Epidemiologic Follow-up Study, I and II (1971-1992); NHANES II Mortality Study (1976-1992).

Tutkimuksiin osallistuneet ihmiset jaettiin elopainoindeksin eli body mass indeksi (BMI) mukaan kuuteen ryhmään: alle 17; 17 - <18; 18 - <19; 20 - <21; 21 - 45; yli 45). Elopainoindeksi 24 katsottiin normaalin raja-arvoksi. Pyrittiin arvioimaan ennustettavan eliniän ero ylipainoisen ja normaalipainoisen välillä pyrittiin arvioimaan. Tätä lukua kutsuttiin tutkimuksessa "menetetyksi elinvuodeksi" (Years of Life Lost (YLL)).

Väestöryhmien välillä huomattiin suuriakin eroja. Valkoihoisten elopainoindeksin ihannearvo oli 23-25 ja tummaihoisten 23-30. Kun tutkittiin yksittäisiä ylipainoryhmiä iän suhteen niin todettiin, että nuoren ylipainoisen ihmisen elinikäennuste oli selvästi lyhyempi kun samaan ylipainoryhmään kuuluvan vanhemman ihmisen. Vaikeasti ylipainoiset valkoihoiset miehet, joiden ikä vaihteli 20-30 välillä (BMI yli 45) menettäisivät jopa 13 vuotta elämästään. Saman ikäiset vaikeasti ylipainoiset naiset menettäisivät tutkimuksen mukaan vain 8 vuotta. Valkoisten miesten kohdalla tämä tarkoittaa, että he menettäisivät jopa 22% eliniästään. Tummaihoisten ylipainoisten nuorten miesten ja naisten kohdalla tulokset ovat saman suuntaisia.

Tutkijoiden päätelmä oli että varsinkin nuorten ylipainoisten ihmisten kohdalla eliniän ennuste lyhenee merkittävästi suhteessa ylipainoisuuden määrään. Ylipainoisuuden torjuminen mm liikunnalla ja oikealla ravinnolla on ensiarvoisen tärkeää kun halutaan vaikuttaa elinikäennusteeseen.

Years of Life Lost Due to ObesityKevin R. Fontaine; David T. Redden; Chenxi Wang; Andrew O. Westfall; David B. Allison
JAMA. 2003;289:187-193