Ravintoa vai ravintolisiä
Asiat eivät ole ” joko tai” vaan ”sekä että”, totesi aikoinaan Antioksidanttiklinikan pitkäaikainen lääkäri. Klinikan perustaja Kaarlo Jaakkola ja muut ravitsemusalan lääkärit ovat rohjenneet ottaa työhönsä uusia näkökulmia. Ravinto ja ravintolisät eivät ole vastakkainasettelua lääkkeille. Ne laajentavat mahdollisuuksia hoitaa potilaita, mutta eivät sulje pois lääkkeiden käyttöä silloin, kun ne katsotaan tarpeellisiksi. Vastakkain asetetaan usein myös ravinto ja ravintolisät: pelkkä ravinto riittää yhden mielestä, toinen väittää, että ravinto vaatii täydennystä. Mutta maailma ei ole mustavalkoinen, aina voi löytää vähintään kaksi näkökulmaa.
Kaikki tarvitsevat ruokaa, joten jokaisella on kokemusta ja tietoa ravinnosta. Ravintolisätkin ovat tuttuja, sillä kaksi kolmesta suomalaisesta käyttää niitä ainakin ajoittain, ja mainokset luovat mielikuvia ravintolisämaailmasta niitä karttavillekin. Näin syntyy subjektiivisia mielipiteitä, joiden sävyttämää tietoutta ravinnosta ja ravintolisistä on helppo jakaa eteenpäin nykyisen tiedonvälityksen aikana. Tietoa tulee tulvimalla, mutta tämän tulvan käsittely ja viisas soveltaminen vaativat yhä enemmän pohjatietoa ja medialukutaitoa.
Terveydenhuollon ammattilaiset saavat koulutuksessaan perustietouden ravitsemuksesta ja sen merkityksestä terveydelle. Ravinnosta ja ravintolisistä antavat niin lääkärit kuin hoitajatkin paljon ohjausta, joka perustuu omassa koulutuksessa saatuun aika suppeaan tietoon, ja joskus myös omiin kokemuksiin ja mielipiteisiin. Muinoinen kunnanlääkäri tiesi kaiken, koska tietoa oli vähän. Nyt kukaan ei voi hallita kaikkea tietoa edes omalla alallaan, saatikka sen ulkopuolella.
Ravintotekijöitä laiminlyödään
Ravintosuositukset ja niihin pohjautuva koulutus muuttuvat hitaasti, eivätkä aina pysty riittävän nopeasti poimimaan valtavasta tietomäärästä tärkeitä osasia muuttuvissa elinolosuhteissa elävien ihmisten tarpeisiin. Terveydenhuollossa ravitsemus jää helposti lääkehoidon jalkoihin, eiväthän kasvisten, täysjyväviljan ja marjojen edustajat kierrä lääkäriasemien kahvihuoneissa muistuttamassa uusimmista tutkimustiedoista näiden jokapäiväisten elintarvikkeiden sisältämien ravintotekijöiden terveyttä edistävistä vaikutuksista. Puhumattakaan, että itseään ravinnolla hoitava saisi Kela-korvauksia vähentäessään yhteiskunnan terveydenhuoltokuluja. Ruoka ja ravintotekijät jäävät vaille ansaitsemaansa arvoa.
Myös koko ravintolisävalikoima saatetaan tiedon ja kokemuksen puuttuessa tuomita yksioikoisesti tarpeettomaksi, vaikka tutkimustietoa hyödyistä löytyy paljon. Kyseenalaisia ravintolisiä saa netistä tilaamalla, mutta suomalaisten apteekkien ja terveyskauppojen valmisteet ovat ohjeen mukaan käytettyinä turvallisia. Lääkemaailmassa haittoja, jopa kuolemantapauksia, aiheuttaneita valmisteita tavataan useammin.
Ravintoainepuutokset yleisiä
Antioksidanttihoitoja moititaan jopa huijaukseksi ja rahastukseksi tietämättä mitä niillä varsinaisesti tarkoitetaan. Pienoisravintotekijä tai ravintoaine kertovat sanoina ehkä antioksidanttia paremmin, mistä on kyse. Suomalaisilla on tutkimusten mukaan puutetta monista ravintoaineista. Vähintään 40 % suomalaisista kärsii D-vitamiinin puutoksesta, suurella osalla on jodinpuutos ja hedelmällisessä iässä oleville naisille suositellaan ravintolisänä foolihappoa, jonka saanti on muillakin niukkaa. ”Antioksidanttihoitoa” saa jokainen suomalainen syömällä suomalaisessa lannoitetussa pellossa kasvatettua ruokaa, sillä tärkeää antioksidanttia seleeniä lisätään lannoitteisiin riittävän saannin varmistamiseksi.
Tutkimusten mukaan 15-65 % sairaalaan tulevista potilaista on vajaaravittuja, geriatrisista potilaista 40-65 %. Englannissa todettiin vuonna 2006 vajaaravitsemuksesta syntyvän kustannuksia 11 400 miljoonaa euroa vuodessa eli kaksi kertaa niin paljon kuin lihavuuden ja sen liitännäissairauksien aiheuttamat kustannukset. Sairaalamaailmassa on arvioitu, että ravitsemushoidolla voisi Suomessakin säästää vuosittain kymmeniä miljoonia euroja infektioiden vähentyessä ja toipumisaikojen lyhentyessä. Sairaalan ulkopuolella syntyy vielä suurempia säästöjä, jos sairauksia ehkäistään hyvällä ravinnolla, jota tarvittaessa täydennetään ravintolisillä. Kaikkiin kansantauteihin, mm. sydäntauteihin ja kakkostyypin diabetekseen, liittyy hiljainen tulehdus, jonka hoidossa ravinnolla ja sen osatekijöillä kuten mineraaleilla ja rasvahapoilla on tutkitusti keskeinen merkitys. Omega-3-rasvahapolla EPA:lla on huomattu myönteinen vaikutus niin syöpäpotilaille kuin reumaatikoille. Alzheimerin tautia sairastavien on todettu hyötyvän omega-3-rasvahappojen lisäksi muista neuronien tarvitsemista ravintoaineista kuten E- vitamiinista ja seleenistä.
Joskus terveyden ylläpitämiseen riittää peruselintarvikkeiden ravintosisältö: kala sisältää D-vitamiinia ja omega-3-rasvahappoja, jodia voi saada riittävästi merikaloista ja merilevästä, seleeniä parapähkinöistä, foolihappoa syömällä paljon tuoreita kasviksia ja E-vitamiinia siemenistä ja tyrnimehusta. Itsestään selvää ravintoaineiden riittävä saanti ei ole, joten usein tarvitaan ravintolisiä. Ihanneolosuhteissa terveys pysyy yllä hyvän, monipuolisen ruoan avulla. Osalla ihmisistä on tämä onnellinen tilanne, mutta se ei tarkoita, että hyväkään ravinto riittäisi aina. Sairaudet, ruoansulatushäiriöt ja imeytymisongelmat, stressi, geneettiset tekijät, raskausaika tms. rasitteet aiheuttavat usein lisäravinteiden tarpeen.
Mitä ovat antioksidantit
Antioksidantit ja muut pienoisravintotekijät ovat siis hyvin tunnettuja ja välttämättömiä vitamiineja, mineraaleja ja rasvahappoja, kasvien fytokemikaaleja ja muita ravinnon osatekijöitä, jotka suojaavat soluja vaurioittavilta hapettumisreaktioilta ja tulehduksilta, ja joita tarvitaan myös muodostamaan soluja ja solukalvoja, hormoneja, entsyymejä, välittäjäaineita ja muita kehon toiminnoissa tarvittavia aineita. Vahvimpiin antioksidantteihin kuuluvat tuttu vitamiini askorbiinihappo eli C-vitamiini, ja yleisesti tunnettu mineraali seleeni.
Ravitsemustieteen opinnoissani 1970-luvulla eivät yliopiston opettajat puhuneet vielä mitään antioksidanteista. Ensimmäisen kerran kuulimme näistä uusista ravintoaineista, kun vieraileva luennoitsija professori Toivo Rautavaara kertoi saksalaisista ravintotutkimuksista. Me opiskelijat katsoimme ihmeissään toisiamme kuullessamme ensimmäistä kertaa näistä uusista ravintoaineista.
Vielä 1990-luvulla epäiltiin vahvasti antioksidanttien merkitystä, vaikka alkoi tulla vakuuttavaa näyttöä niiden merkityksestä. Sen jälkeen lääketieteelliset tutkimukset ovat selkeästi osoittaneet antioksidanttien merkityksen terveyden ylläpidossa, sairauksien ehkäisyssä ja myös useiden sairauksien hoidossa.
Ihmeelliset vitamiinit
Antioksidantit eivät ole ravitsemustieteen historian ensimmäinen ihmettelyn aihe. Tieto nyt niin jokapäiväisiksi tulleista vitamiineista ja niiden sairauksia ehkäisevistä vaikutuksista oli aikoinaan uutta ja mullistavaa. Ensimmäinen vitamiini, tiamiini, löydettiin ruoasta 1890-luvulla, kun huomattiin kuorimattoman riisin käytön ehkäisevän siipikarjan vaikeita neurologisia häiriöitä eli beriberi-tautia. Beriberiä esiintyi vielä 1900-luvullakin Aasian köyhillä, joiden pääasiallinen ruoka oli halpa, hyvin säilyvä, mutta ravinteeton kuorittu riisi. Riisinkuoresta eristetty amiinimuotoinen aine nimettiin vitamiiniksi, elämän amiiniksi. Nimeä alettiin myöhemmin käyttää kaikista vitamiineista, vaikka niiden kemialliset rakenteet ovatkin erilaisia. Tämä oli alku puutostautien ja ruoan välisten yhteyksien selviämiselle. Puutostaudit sinänsä on tunnistettu jo vuosituhansia, mutta vähitellen saatiin selville, että sitrushedelmien syönti ehkäisee keripukin pitkillä merimatkoilla C-vitamiinipitoisuutensa takia, maksaruoat voivat parantaa sokeuden sisältämänsä A-vitamiinin ansiosta ja kalaöljyn riisitautia ehkäisevä vaikutus perustuu D-vitamiiniin.
Ravinnon vitamiinien löytyminen koettiin niin merkittäväksi, että 1900-luvulla useat vitamiinitutkijat saivat löydöistään Nobel-palkinnon. Kautta aikojen on kuitenkin ollut skeptikkoja, joille tuottaa vaikeuksia uskoa niin arkipäiväisen asian kuin ruoan ja sen osasten ehkäisevän ja parantavan sairauksia. Kun Britannian kuninkaallinen laivasto alkoi 1800-luvulla käyttää sitruunaa, merimiehet säästyivät keripukilta, mutta laivaston arktisessa retkikunnassa oli jäseniä, jotka eivät uskoneet dieetteihin. Heidän mielestään keripukki johtui huonosta hygieniasta sekä säännöllisten ruumiinharjoitusten ja moraalin puutteesta, joten miehistö joutui edelleen kärsimään hampaiden irtoamiseen ja lopulta kuolemaan johtaneesta C-vitamiinin puutostaudista.
Ravintoaineiden tasapaino
Antioksidanttien ja muiden ravintolisien käyttö vaatii tietoa ja ammattitaitoa, jotta ravintoaineiden kokonaisuus pysyy tasapainossa. Yhden aineen liiallinen käyttö voi johtaa toisen suhteelliseen puutokseen. Tai yhdellä lisäravintoaineella ei saada aikaan toivottua tulosta, koska tietty reaktio elimistössä vaatii yhtaikaa useita ravintoaineita. Joskus tarvitaan suuria annoksia puutostilojen korjaamiseen ja kehon toimintojen tervehdyttämiseen, eikä näitä voida käyttää ilman tarkkoja verianalyysejä ja niiden ammattitaitoista analysointia. Mitä suurempia annoksia käytetään, sitä tärkeämpää on tuntea ravintotekijöiden keskinäiset vaikutukset, ja olla asiantuntijan seurannassa mahdollisten yliannostusoireiden tai sivuvaikutusten ilmetessä.
Ravintoaineiden tarve, imeytyminen, kuljetus ja käyttö elimistössä ovat hyvin yksilöllisiä, joten suositusten mukainen saanti ruoasta tai edes viitearvoissa olevat lukemat verianalyysissä eivät takaa, että ravintoaineita on riittävästi yksittäisen elimistön tarpeisiin. Ravitsemusalan lääkäri arvioi laboratoriotutkimuksia kokonaisuutena, sekä yksittäisten tekijöiden vaikutuksia toisiinsa, ja suosittelee tämän perusteella tarvittavan ravintolisäpaketin.
Aineenvaihdunta kuluttaa vitamiineja
Nykyisessä suomalaisessa ruoassa on hyvät puolensa, joten vaikeita puutostauteja ei meillä tavata. Kuitenkin esimerkiksi edellä mainitun tiamiinin puutos syntyy herkästi. Tiamiinia tarvitaan hiilihydraattiaineenvaihdunnassa. Monissa kehitysmaissa cassava eli maniokki on pääasiallisena ravintona. Cassava on terveellistä syötävää ja sisältää tiamiinia, mutta tämän tärkkelyspitoisen kasvin yksipuolisen runsas käyttö kuluttaa vitamiinia enemmän kuin tarjoaa, ja voi johtaa neurologisiin häiriöihin. Samoin länsimainen runsashiilihydraattinen ruoka saattaa aiheuttaa vitamiinipuutoksia, vaikka meillä beriberi ei uhkaa ruoan monipuolisuuden takia. Esimerkiksi lihasta saadaan tiamiinia, vaikka ruoka muuten koostuisi lähinnä ravinteettomista hiilihydraateista eli valkoisista sämpylöistä, ranskalaisista perunoista, makeisista ja sokerijuomista.
Pitkäaikainen ripulointi voi heikentää tiamiinin imeytymistä, ja vaikeat maksan sairaudet ja alkoholismi estävät tiamiinin hyväksikäyttöä. Raskaus- ja imetysaikana sekä äiti että lapsi saattavat kärsiä tiamiinin puutoksesta, jos äidin ruokavalio koostuu pääasiassa nopeista hiilihydraateista, ja varsinkin jos eläinkunnan tuotteet puuttuvat. Silloin ruoassa on niukasti tiamiinia, jonka tarve samalla on suuri.
Probiootit ravintolisänä
Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Rauli Mäkelä, entinen Antioksidanttiklinikan lääkäri, hoiti vielä 1980-luvulla toistuvista korvatulehduksista kärsiviä lapsia kuten kaikki muutkin: antibiootti toisensa jälkeen ja tarvittaessa lopulta putket korviin. Mäkelä alkoi pohtia miten lasten korvatulehduskierteen voisi estää. Näin syntyi tulehduskierteen katkaiseva hoitokäytäntö, jossa oleellista oli maidoton, vehnätön ja sokeriton ruokavalio, ja tärkeänä tukena ravintolisät. Keskeisiä ravintolisiä olivat probiootit, jotka silloin herättivät suuria ennakkoluuloja. 1990-luvun lopulla toinen uranuurtaja, professori Erika Isolauri käynnistiprobioottitutkimukset Turun yliopistossa. Nykyään probioottiset maitohappobakteerit tunnetaan suomalaisten tutkimusten ansiosta hyvin monipuolisista immuniteettia vahvistavista vaikutuksistaan, ja elimistön mikrobiston tiedetään liittyvän kymmeniin eri sairauksiin.
Ravintotekijät kehon palapelissä
Viime vuosisadalla hämmästytin kuulijoita ravintoluennoillani näyttämällä piirtoheitinkalvolla (kuka niitä enää muistaakaan!) yksinkertaistetun kuvan soluaineenvaihdunnasta. Kuva vilisi pelkistämisestä huolimatta sekasortoisen näköisesti kivennäisaineita, vitamiineja ja antioksidantteja liittyen solun lukuisiin toimintoihin. Monimutkainen kaavio ei ehkä tänään yllättäisi, niin paljon tietoa on tarjolla jokaiselle. Silti ihmisen fysiologiaa opiskelleiden terveydenhuollon ammattilaistenkin on joskus vaikeaa ymmärtää, että näiden kalvollani vilisseiden ravintoaineiden puutos todella jarruttaa tai estää kokonaan solujen aineenvaihduntaa ja vaikuttaa solukalvon läpäisevyyteen ja reseptorien toimintaan aiheuttaen kehon toimintahäiriöitä ja myötävaikuttaen sairauksien syntyyn. Ei ole kysymys uskonvaraisesta ihmeparantumisesta, jos keho toimii jälleen terveesti, kun näitä puuttuvia pienoisravintotekijöitä tuodaan soluihin ravinnon tai ravintolisien kautta. Keho on kuin monimutkainen palapeli, joka tulee eheäksi, kun puuttuva pala laitetaan paikalleen.
Arvosta aitoa ruokaa
Ruoka olkoon lääkkeesi, totesi Hippokrates. Yhtä tärkeää on muistuttaa, että ruoka olkoon myös ravintosi. Kansantautien syntyyn vaikuttaa merkittävästi virheellinen ravitsemus, koska vatsa täytetään liian usein ravinteettomalla ruoalla.
Ravintolisiä tarvitaan monissa tilanteissa, mutta ne eivät koskaan täysin korvaa aitoa ruokaa tuhansine aineosineen. Ravintolisillä hoidettaessa päästään parhaaseen lopputulokseen yhdistämällä valmisteet hyvään ruokavalioon. Jos sairaus vaatii laajaa tukihoitoa ravintolisillä, on taustalla aina joko jollain tavalla puutteellinen ruokavalio, heikentynyt imeytyminen tai saantiin nähden liian suuri ravintoaineiden tarve. Keskustelu kokeneen ravitsemusterapeutin kanssa auttaa löytämään ne syyt, jotka ovat johtaneet puutoksiin tai lisääntyneeseen tarpeeseen. Sitten voidaan miettiä ratkaisuja tilanteen korjaamiseen ja hoidoilla saavutetun tilanteen säilyttämiseen.
Terveellinenkään ruoka ei ylläpidä terveyttä, jos se on sopimaton. Viljan gluteeni ja maidon proteiini saattavat laukaista autoimmuunisairauksia, joten esimerkiksi reumaatikon oireet voivat hävitä jopa kokonaan poistamalla nämä ruoan ainesosat ruokavaliosta. Maitoproteiini saattaa myös aiheuttaa keuhkoissa, korvissa tai poskionteloissa limaisuutta siinä määrin, että altistaa toistuville tulehduksille. Raakakasvikset sulavat osalla ihmisistä niin huonosti, että aiheuttavat kroonisia suolistovaivoja. Keskustelu asiantuntijan kanssa auttaa näkemään oman tilanteen uudessa valossa, ja löytämään keinoja tarvittavan muutoksen tekemiseen.
Lääkärillä on oma ammattitaitonsa, kokemuksensa ja näkökulmansa sairauden ja ravintotekijöiden välisen yhteyden selvittelyyn, ravitsemusterapeutilla omansa. Näiden yhdistäminen johtaa parhaimmin pysyviin hoitotuloksiin. Kolmas tärkeä tukipilari on tietysti hoidettava itse, joka omilla toimillaan viime kädessä ratkaisee hoidon vaikuttavuuden. Mitä kokonaisvaltaisemmin ihminen hoitaa itseään ravintotekijöiden, liikunnan, levon ja mielen alueen kautta, sitä enemmän keho saa mahdollisuuden parantaa itse itseään.
© Kruuhaan Lääkärikeskus Oy ja Marja Ruuti